Tänään oli se surullinen päivä, jolloin hyvästelimme pitkäaikaisen toverin "Valman".   Lähes 14 vuotta yhteiseloa - mukaan mahtuu monenlaista.

Valma oli haasteellinen koira. Se ei ollut helppo koulutettava, mutta minkä se omaksui, se takuuvarmasti muisti ja osasti sen. Agility ei saanut sitä hurmoksiin, mutta emännän mieliksi se teki tarvittavat esitykset.

Ei ollut näyttelykään tämän walesin intohimo, mutta C.I.B-arvo tuli arvokkaalla 8-vuoden iässä. C.I.B -arvoon oikeuttavan CACIB`n antoi sama tuomari, joka oli antanut sille ensimmäisen sertin Valman ollessa nuori tyttö.

Metsästys Arin (mieheni) kanssa oli asia, jolle Valman sydän sykki. Valma oli  Arin metsästysseurueen jäsenten ihailun ja kateuden kohde. Kun metsästys jäi Arin alkaessa harrastaa perhokalastusta, tuli Valmasta minun uskollinen "varjo", joka seurasi tiiviisti tekemisiäni joka paikkaan.

Valma oli intohimoinen lenkkeilija, joka tänä viimeisenä aamunakin lähes sokeana, terhakkaana kierteli maastoa minun ollessa " hajuetäisyydellä". Valman kohdalla päätöksen teimme siksi, että sillä oli nisäsyöpä ja halusimme ettei se joudu kärsimään syöpäkipuja. Aikoinaan viedessäni ensimmäistä koiraa viimeiselle eläinlääkärikäynnille, ko lääkäri sanoi seuraavien kertojen olevan helpompia. Eivät ne ole, onneksi. Jokainen kerta on raskas.

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä. (tuntematon tekijä, runo internetistä)